Kiitokset kaikille asiakkaille! Virtuaalisessa kyläkaupassa pistäytyi jouluviikolla lähes 9000 asiakasta. Ovi siis kävi vilkkaasti. Olen tästä todella onnellinen. Oma joulukinkkuni onnistui tänä vuonna paremmin kuin koskaan. Tällä kertaa ostin Pirkka tuoresuolatun juhlakinkun (valmistanut HK). Paistoin sen 120 asteisessa uunissa. Kun otin sen pois, näytti mittari 73 astetta. Sen jälkeen käärin kinkun folioon ja sanomalehtiin ja annoin jälkikypsyä muutamia tunteja. Sen jälkeen velkko pois ja maistamaan. Oli kypsää mutta pysyi todella hyvin koossa.

Kyläkauppa matkaa kohti kevättä ja kesää. Seuratkaa blogia, kyläkaupassa tapahtuu aina.

Terv. Timo  “Letim” Lehtonen

Minun joka jouluinen mätiherkku,  joka säilyy hyvin, mutta ei säily, kun se tulee syödyksi niin nopeasti. Tätä on helppo ja nopea tehdä. Ennen kuin ryhdyt lukemisesta tekoihin, katso voimauttava videoni.

Hyydykkeen  tekemiseen tarvitset:

• 5 liivatelehteä
• 1½ ruokalusikallista sitruunamehua
• ½ kalaliemikuutiota
• 4dl kermaviiliä
• 2dl kuohukermaa
• 200g siian, muikun tai kirjolohen mätiä
• rouhittua mustapippuria
• ½dl silputtua tilliä tai ruohosipulia

Liota liivate kylmässä vedessä pehmeäksi. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota siihen puristetut liivatteet ja murennettu kalaliemikuutio. Sekoita sitruunamehuseos kermaviiliin ja lisää vaahdoksi vatkattu kerma sekä loput aineista varovasti käännellen.

Kaada seos kelmulla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai pieniin jälkiruokakuppeihin kuten minä teen) ja hyydytä yön yli. Tämä upea hyydyke sopii mainiosti joulupöydän  ”kalaosastolle”. Graavilohen mainio kaveri, tykkää perunoista ja jopa joululaatikoista. Kokeile!

(Sama ohje näyttää olevan Yhteishyvän Ruokamaailma-sivuilla. Olen tehnyt tätä jo viitenä jouluna, joten missä lienee se alkuperäinen kokki, joka tämän upean jutun kehitti?)

Cremosnen kylä sijaitsee Ala-Tatralla noin 800 metrin korkeudella meren pinnasta mitattuna. Kylässä asuu vakituisesti 15 perhettä, mutta suuri joukko vieraita ja sukulaisia saapuu jouluna  piristämään kyläläisten elämää.

Vuoristoniityillä on kasvatettu perinteisesti viljaa niin kyläläisten kuin Cremosnen kommuunin sikalan possujenkin tarpeiseen. Talvisin vuoristoniittyjen jyrkillä rinteillä lasketellaan puuterilumessa, ja sieltä löytyy vieläkin vanhoja vaijerihissilinjoja.

Ennen Joulua kylän sikalassa teurastetaan pullevat possut, joiden kinkut laitetaan isoihin paljuihin suolautumaan. Aaton aattona, runsaan viikon suolauksen jälkeen, kinkut otetaan paljuista ja suuret uunit lämmitetään. Kun kello lyö puolta yötä laitetaan kinkut uuneihin paistumaan.

Kylän miehet kokoontuvat yöllä kylätalolle kinkunvalvojaisiin ja nauttivat hieman omenaviiniä ja tujauksen siitä tislattua aperitiiviä. Rouvilla oli omat valvojaiset: he valmistavat kinkunpainikkeeksi chutneytä ihanan kirpeistä laakson omenista, sipulista, sokerista, viinietikasta ja ripauksesta chiliä. Resepti on kulkenut sukupolvelta toiselle hiljaisena tarinana kertoen onnesta ja kyläyhteisön hyvästä hengestä.

“Chytneyssä tiedetään olevan jokin outo voima – sen nauttiminen varsinkin joulukinkun kanssa tekee ihmisistä suvaistevaisia ja onnellisia.”

Jouluyön hiljaisuudessa, lumisten vuorten keskellä tunnelma on harras ja odottava. Kylän väki käpertyy hetkeksi peittojen alle nukkumaan. Auringon värjätessä talvisen aamutaivaan väki herää ihaniin tuoksuihin. On jouluaatto ja isännät ottavat perinteitä vaalien kinkut uunista, teroittavat veitsensä ja leikkaavat possuherkuista ensimmäiset maistipalat. Emännän aukaisevat chytney-purkkinsa ja tarjoavat kirpeää herkkua kinkunpalojen painikkeeksi.

Niin monesti lausutaan ylistäviä sanoja menneen vuoden saavutuksille – possut olivat saaneet tänäkin vuonna hyvää viljaa syödäkseen  ja omenapuut emäntien rakkautta ja huolenpitoa.  

Näin on syntynyt pyhä liitto omenan ja possunkinkun välille.

Taas eksyin kaupan pakastealtaalle (tällä kertaa K-kaupan) ja ostin luuttoman Uuden-Seelannin lampaanpaistin. Hinta oli 4,95€/kg eli ei kovinkaan paljon. Paisti jääkaappiin sulamaan pariksi yöksi ja sitten keittiön tiskipöydälle käsittelyyn.

Affco on muuten uusiseelantilainen lihafirma, joka käsittelee vuosittain 150 ooo tonnia naudan-ja lampaanlihaa vuodessa, se on perustettu 1904  ja lihaa viedään 74 maahan, joten aika vakuuttavalta vaikuttaa. Ensimmäisenä tietysti avasin vacumpakkauksen ja valutin veden/veren pois ja huuhdoin paistin juoksevalla vedellä.

Tällä kertaa lampaani oli elänyt ja syönyt runsailla laitumilla ja rasvaa oli kertynyt myös pakaroille. Otin terävän veitsen ja  “siistin”  paistin turhasta rasvasta. Sitä kertyi noin 200g.

Paisti kannattaa avata. Se on vielä kiinni paistien välistä kalvoilla, koska luut on poistettu putkeen. Auki leikattuun paistiin on helppo leikatu pienen pieniä viiltoja ja laittaa niihin ohuita valkosipulisuikaleita. Sen jälkeen pinnalle voi ripotella karkeaa suolaa sopiva määrä.

Paisti sidotaan kokoon puuvillalangalla (kalastajanlanka). Pyöritetään lanka paistin ympäri poikittain ja kerran pari pitkittäin.

Lopuksi paisti laitetaan sopivalle lautaselle ja pinnalle hierotaan karkeaa suolaa. Sitten jääkaappiin suolautumaan. Illalla laitan tämän kahviin uimaan yöksi.

Tarina jatkuu…

Viime vuoden lampaanpaistin teko-ohjeet ovat TÄÄLLÄ! . Katso aiheesta siis lisää.

Mikä ettei! Tämä ohje on Pirkka piirakkapohjapakkauksesta. Asiakaspalaute on ollut todella loistava, suosittelen!

Katkarapupiirakka pirkan tapaan
(8 annosta)
1 pkt (400 g) Pirkka-piirakkataikinaa
1 ps (180 g) Pirkka-katkarapuja
200 g purjoa
2 rkl margariinia
2 keskikokoista tomaattia
1 dl hienonnettua tilliä
1 rs (200 g) Pirkka Kevyt Italian yrtit – tuorejuustoa
1 tlk (2 dl) Pirkka-ruokakermaa, 10 % (vähälaktoosinen)
3 kookasta Pirkka-kananmunaa
1/2 tl suolaa

Ota katkaravut sulamaan hyvissä ajoin ja valuta ne. Avaa taikinapaketti ja anna levyjen sulaa irrallaan. Yhdistä taikinalevyt pitkältä sivulta ja muotoile levy pyöreäksi. Kaaviloi levy kookkaan (halkaisija n. 29-30 cm) piirakkavuoan kokoiseksi niin, että se ulottuu myös reunoille. Nosta taikina vuokaan ja taputtele reunoille tiiviisti. Tasoita reuna. Nosta pohja kylmään kovettumaan.

Kuullota purjo pannulla miedolla lämmöllä kunnes se pehmenee. Anna jäähtyä. Poista tomaateista kannat ja viipaloi tomaatit ja leikkaa edelleen pieniksi kuutioiksi. Sekoita tuorejuusto ja ruokakerma tasaiseksi liemeksi ja vatkaa joukkoon munat. Lisää seokseen purjo, tomaattikuutiot, tillisilppu ja katkaravut ja mausta vielä suolalla. Sekoita hyvin ja nostele seosta kauhalla piirakkavuokaan pohjan päälle.

Tasoita ainekset ja paista piirakkaa uunin alatasolla 225 asteessa noin 35 minuuttia, kunnes täyte on täysin hyytynyt ja pinta saanut hiukan väriä. Anna piirakan jäähtyä noin 15-20 minuuttia ja tarjoa lisäksi vihreää salaattia.

          

KINKUN PAISTAMISESSA TEHDÄÄN EDELLEEN PALJON VIRHEITÄ,

sillä nykyihmisellä tuntuu olevan aina  niin kiire, että joulupöydän kunkun kunnioittavalle kohtaamiselle ei jää tarpeeksi aikaa. Usein uunista otetaankin joko ylipaistettu murentuva possunlihajäämistö tai sisältä raaka tönkkökinkku.

Meillä oli ilo saada jouluksi suoraa tuottajalta iso tuore kinkku (13kg). Auttamattomasti liian iso kerralla paistettavaksi, joten pilkoin sen  “anatoomisesti”  osiin.

Ja tällaisiin paloihin sen voi leikata:

• vasen rivi (ylhäältä): potka, reisi-ja suoliluu
• keski rivi: kulmapaisiti ja sisäpaisti
• oikea rivi: ulkopaisti, siilipaisti ja pyöröpaisti

KINKUN VALINTA ON VISAINEN JUTTU.

Kaikkein upein alku kinkkuprojektille olisi tietysti tuore kinkku, jonka voit pintasuolata vahvassa suolavedessä  tai käsiruiskulla, jollaista harvalla on kotona valmiina. Lisää tietoa tuoreen kinkun pintasuolaamisesta löytyy täältä. 10 litraa vettä ja kilo suolaa eli 10% suolavedessä se kinkku suolautuu.

Kuvassa meidän perheen  kinkut jouluna 2009: keskellä possun pyöräpaistista verkkoon laitettu kinkkurulla ja sen ympärillä ulkopaistista tehdyt kinkkupalat.

KINKUN SUOLAAMINEN KÄSIRUISKULLA ON TAIDETTA

olen sitä joskus tehnyt omassa lähikaupassani Ruokamatissa. Ensin tehdään karkeasta suolasta ja raikkaasta vedestä seitsemän prosenttinen suolavesi (10 litraa vettä ja 700g suolaa).  Käsiruiskulla painetaan suolaa tasaisesti eri puolille kinkkua. Yleensä suolavettä menee noin 15-20%  lihan painosta. Sen jälkeen kaveri laitetaan suolaveteen tasaantumaan 2-4 päiväksi. Päivää ennen kotiuttamista kinkku otetaan pois suolavedestä tekeentymään. Mutta eipä tällaisia lähikauppoja enää missään ole - itsekin olen vaihtanut ammattia.

Kuvassa  “kotisuolaamo”: astiassa 7% suolavettä, kyläkauppamme perinnekalustoon kuuluva mainio suolaruisku ja possun tuore kinkkurulla, joka suolauksen jälkeen laitetaan suolaveteen “lepäämään”  vuorokauden ajaksi.

USEIMMAT JOUTUVAT TYYTYMÄÄN PAKASTEALTAAN TARJONTAAN,

joka kaikessa karmeudessaan on ihan hyvä valinta. Itse valitsen aina suomalaisen kinkun (tarkista joutsenmerkki). Aion paistaa kinkun aaton aattona,  ja siihen on aikaa  seitsemän päivää. Tänään oli siis hyvä hetki ostaa kinkku, jollaiseksi valitsin tänä vuonna Atrian juhlakinkun (6,8 kg). Laitoin kinkun jäisenä jääkaapin alahyllylle,  jossa se saa sulaa ainakin viisi päivää. Kuudentena nostan aamusta kinkun huoneen lämpöön tiskipöydälle ja laitan siihen paistomittarin.

Siinä menee helposti vuorokausi, ennen kuin sisälämpötila on kymmenen astetta. Pakkauksen olen avannut jo aikaisemmin ja kuivannut kinkun talouspaperilla.

Käytätkö paistopussia vai paistatko ilman? Minä taidan paistaa pussin kanssa, pysyy uuni siistimpänä, samoin paistopelti.

PAISTOLÄMPÖTILAKSI RIITTÄÄ 120 ASTETTA AIKA HYVIN

Muista ihmeessä laittaa kinkku rasvapuoli ylöspäin uuniin. Mittari keskelle kinkkua.  Ja sitten vaan ootetaan että mittari näyttää 77-80 astetta. Kinkun paistuminen muuten jatkuu vielä senkin jälkeen kun otat sen uunista, joten en antaisi lämpötilan nousta yli 80 asteen.  Ja paistomittarin olisi syytä olla kunnossa. Eikä hyvä uunikaan haittaa hommaa. Oletko koskaan muuten tarkastanut, ovatko uunisi ylä-  ja alavastukset kunnossa?  Vanhojen uunien vastukset eivät aina toimi, uskokaa tai älkää.

ANNATHAN KINKUN JÄÄHTYÄ KUNNOLLA ENNEN KUIN OTAT SEN POIS PAISTOPUSSISTA JA RIISUT VERKOSTA

Vain jäähtyneestä kinkusta saa leikattua fiksuja siivuja. Ulkona tai parvekkeella kinkku jäähtyy nopeimmin. Mutta muista varoa naapurin koiraa, joka saattaa hiippailla syömään kinkkusi uskomattoman nopeasti. Näinkin on todellisuudessa käynyt. Saksan paimenkoiralta ei tuohon toimitukseen mene kuin hetki.

Näillä ohjeilla uskoisin onnistuvani. Varmasti Sinäkin. Oikein Herkullista Joulua.

• Lisää urbaanin kyläkauppiaan ajatuksia kinkunpaistosta TÄÄLTÄ
• Ihana joulusatu kinkun ja omenan pyhästä liitosta TÄÄLLÄ
  
• Ohje graavisuolatun lohen tekoon TÄÄLTÄ
• Jouluhyydyke mädistä, herkut teko-ohjeet TÄÄLLÄ

• HK:lla on aika hyvät ohjeet kinkunpaistosta täällä.
• Kotilieden ohjeet ovat ehkä parhaat aikoihin. He neuvovat, että pienet kinkkurullat kannattaa paistaa 150 asteessa, ja tämä pitää kyllä paikkansa.
• Kinkun sulattamisesta on paljon tietoa täällä.

Kyläkauppias on myös pelimanni ja haluaa toivottaa kaikille Herkullista Joulua seuraavan videon siivin:

Hyvinhän sen joulukinkun paistaminen sujui – meillä on uusi AEG:n uuni, jossa on integroitu paistomittari. Ei muuta kuin piikki lihaan, johdon toinen pää uunin seinään, ja kinkun sisälämpötila näkyy näytössä.  Hälytys tuli, kun kinkun sisälämpötila oli noussut 77 asteeseen.

Otin kinkun pois uunista, mutta en vienyt parvekkeelle vaan annoin lämmön tasaantua tiskipöydällä. En osaa ottaa kantaa paistopussin puolesta tai vastaan – ehkä pahinta sen käytössä on se, että kinkun ympärillä oleva  “sukka”  ottaa kovemmin kiinni nahkaan ja lihaan.  Ja kaikki possusta valuva neste valuu sen pohjalle.

Joulukinkku – sukkaan vedetty ja vettä vuotava.  Tässä kaikki ainekset  “soittaa pieleen”, niin kävi minulle yhdellä keikalla. Katso jos korvasi kestää!

Sukan poistamisessa on aina haasteensa - jos sitä yrittää poistaa kun kinkku on kuuma, lähtee nahka ja silava melko varmasti matkaan. Kylmänä sen poistaminen käy paremmin, vaikka silloinkin se on yhtä tuskaa. Ilmeisesti paistopussi ei tee hyvää kinkun silavalle ja nahalle – niistä tulee kumman vetisiä ja tahmeita. Ensi kerralla paistan kinkun ilman paistopussia!

Verkon poistamisesta on netissä kovaakin keskustelua,  ja joku väittää jopa syöneensä sen siinä sivussa. Hilpeän asiallisen asiatonta keskustelua aiheesta on täällä.  Tuolla jutun alussa on kuva vasta paistetusta kinkkurullasta (kuva Kotilieden sivuilta www.kotiliesi.fi) Sukka rullan ympärillä pitää paistoksen kasassa ennen paistamista ja paiston aikana, siis aivan tarpeellinen juttu.

Tein paistopussiin reiän, ja valutin pohjalle kertyneen nesteen vanhoihin piimäpurkkeihin (sitä ei kannata laskea viemäriin, sillä se tukkii sen melko varmasti). Nestettä kertyi yhteensä lähes kaksi litraa.  Seitsemän kilon kinkku siis laihtui tässä prosessissa aika lailla.

Mutta, mutta……kun maistoimme tätä juhlapöydän kunkkua juuri äsken (eli puolen yön maistajaiset), oli se maultaan aivan uskomattoman hyvää  ja  juuri sopivan kypsää. Siis lopputulos on kaikesta huolimatta todella onnistunut!!

Ensi vuonna aion järjestää tämän juhlakalun kanssa kunnioittavamman kohtaamisen. Ostan tuoreen kinkun, pilkon sen anatomisesti sopivan kokoisiin osiin, sidon sen oikeaoppisesti puuvillalangalla kokoon, pintasuolaan sen pytyssä ajan kanssa ja paistan ilman paistopussia. Palataanko ensi vuonna asiaan, ja aloitetaan kinkkuprojekti jo kahta-kolmea viikkoa ennen joulua. Tällä kertaahan se alkoi viikko sitten keskiviikkona, ja kesti siis tasan viikon.

Herkullista Joulua kaikille, ja kiitos että luit blogiani.

Usein lohen graavaaminen koetaan jotenkin riskaapeliksi hommaksi (kuva on Stockmannin sivuilta, tänä vuonna oma loheni ei ole ihan näin punertavaa).  Ei se sitä ole! Unohda kaikki ihmeellisyys ja ryhdy graavaamaan lohi itse. Kaupasta ostettuna se maksaa maltaita, mutta itse tehtynä siitä saa edullisen herkun. Katso tämä iloinen ja voimauttava videoni ennen kuin ryhdyt toimeen:

Jos osaat itse fileroida lohen, sitä halvempaa tämä on. Voit tehdä päästä ja selkäruodosta mahtaavaa lohilientä, josta saat oivan kalasopan (muista siivilöidä liemi). Voit irroitella fileestä isot ruodot vastakarvaan puukolla tai pinseteillä, jos niin haluat.

Isäni, joka toimi lähikauppiaana Jyväskylässä 34 vuotta on antanut minulle perinneohjeen: jos sinulla on kilon lohifile, niin sen graavaamiseen tarvitaan 3 ruokalusikallista karkeaa merisuolaa ja 1 lusikallinen sokeria. Siinä se on. Lohifile sopivan kokoiseen astiaan, ripottelet sen päälle suolan ja sokerin.

Jotkut ohjeet antavat suolan määräksi 4 ruokalusikallista ja sokerin 2 ruokalusikallista kiloa kohden. Tällainen ohje löytyy mm. täältä.

Tietysti kokonaisia valkopippureita voi laittaa pinnalle ja tuoretta tai kuivattua tilliä. Jos sinulle on jäänyt pullon pohjalle konjakkia, niin kaada siitä itsellesi tujaukset ja lirauta pari ruokalusikallista lohellekin. Peitä astia kelmulla ja laita jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkaat terävällä fileerauspuukolla ohuehkoja siivuja tarjolle. On muuten joulupöydän suosikki!

Pohja:

• Isoon kippoon 3 dl vettä, joka saa olla ainakin kädenlämpöistä (usein hiiva liuotetaan liian kylmään veteen, tällöin sen nostattava vaikutus on huono, siis reilusti lämmin neste!)
• liuota siihen yksi hiivanpala aivan rauhallisin ottein ja huolella
• lisää teelusikallinen suolaa (ei kukkurapäinen)

Sitten tulee se vaativin vaihe – sotke pikku hiljaa joukkoon ihan tavallista vehnäjauhoa. Tarttuuko käteen? Nypi aluksi sormin ja taas lisää jauhoja. Anna palaa ja paneudu hommaan.

Kun oikein alkaa tarttua sormiin, niin lorauta joukkoon jonniin verran ruokaöljyä (½ dl)  ja vaivaa taas. Jauhoja vielä sopivasti,  juuri sen verran ettei enää tartu käteen. Anna nousta pyyhkeen alla muutamia kymmeniä minuutteja. Tällä ohjeella pizzasta tulee paksupohjainen, muistuttaa isoa pannupizzaa. On siis ruokaista ja täyttävää.

Ota tomaattimurskapurkki, avaa se aluksi vain puoliksi  ja kaada osa nesteestä varovasti  pois. Laita pieneen kattilaan ja tulille. Kiehuta varovasti  ja lisää

• puolikas lihaliemikuutio,
• puoli teelusikallista mustaa pippuria
• vähän paprikajauhetta
• sipulia renkaina, jos siitä tykkäät  ja valkosipulia
• vähän suolaa, jos ei tunnu riittävän
• oreganoa ja basilikaa

Kun tomaattimurska on kiehunut hiukan aikaa (n. 10-15 min) ota pois liedeltä.

Rasvaa uunipelti margariinillä, voilla tai voimariinilla, tai toisaalta voit öljytä sen ruokaöljyllä. Ota pohjataikina ja taputtele sekä levitä varovaisin ottein peittämään koko pelti. Nosta taikinaa vähän reunoillekin.

Levitä pohjan päälle tomaattikastike ja juustoraaste (n. 200 g tai enemmän). Valitse täytteet, esim.

• tonnikalaa (valuta liemi pois)
• kinkkusuikaleita
• meetvurstia
• ananaspaloja
• katkarapuja
• jauhelihaa

Päälle vielä vähän juustoraastetta ja sitten 225 asteiseen uuniin n. 20-25 minuutiksi niin että pohja saa rapeuden ja ruskistuu kuten myös juustokin on sulanut ja kiehuu sopivasti. Sitten pizza leikkuulaudalle ja leikkaa se noin kymmeneksi herkkupalaksi. On muuten hyvää!  Eivätkä tarpeetkaan maksa kovin paljon, joten seuraavan videon “suuret setelit”  eivät ole tarpeen tai välttämättömiä.

Jos mun ohje vaikuttaa jotenkin hörhöltä, on tämä ohje vielä paljon hörhömpi!

Voit kokeilla myös tätä ohjetta, mutta mm. paistolämpötila hirvittää mua!

(Joulukuussa 2008 on tässä blogissa käynyt jo yli 2000 lukijaa, kiitos!)

Lähikaupassamme syntyi varsinainen menestystuote: sulatimme pakasteesta otetut lampaanpaistit monen päivän ajan lihajäähdyttämössä lähes nolla-asteessa. Kun ne olivat kauttaaltaan sulaneet keitimme vahvat kahvit, pistelimme viiltoja lihaan ja piilotimme niihin valkosipulikynnen viipaleita. Hieroimme lihan pintaan reilusti karkeaa suolaa, laitoimme lampaanviulut astioihin ja kaadoimme kahvit päälle! (niin että peittyvät) Monet asiakkaamme olivat aivan innoissaan tästä tuotteesta, ja ostivat niitä joka pääsiäisenä….

Siis hitaasti edeten, lammaspaistin valmistusohje: Tee ensin lampaanpaistiin pieniä viiltoja (n. 1 cm syviä). Laita niihin valkosipulisuikaleita, kokonaiset kynnet ovat liian isoja. Hiero pintaan runsaasti (ei liikaa) karkeaa suolaa. Keitä pannullinen kohtuullisen vahvaa Presidentti-kahvia  ja kaada se sopivaan astiaan, jossa lammas jo odottaakin kylpyvalmiina. Laita astia jääkaappiin yöksi, ja aamulla se onkin jo valmis paistettavaksi. Googleta paisto-ohjeet tai katso TÄÄLTÄ. Paistaa voit näinkin:

• Paista paisti ensin 225 asteessa 10 minuuttia, jolloin saat paistiin kauniin värin. Laske uunin lämpötila 125 asteeseen. Kypsennä paistia tässä lämmössä 2-3 tuntia, kunnes lämpömittari näyttää 70 astetta. Paistoaika vaihtelee paistin koon, muodon ja luullisuuden mukaan. 70 asteessa liha on mehevää ja sisältä vaaleanpunaista. Jos haluat kypsemmän paistin, anna lämpötilan nousta 75 asteeseen, mutta ei yhtään sen yli. Valele paistia paistamisen aikana pannulla olevalla liemellä.

• Paista 225-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 65 astetta. Peitä lihat foliolla ja anna lämmön tasaantua kymmenen minuuttiaennen leikkaamista, jotta lihaneste ei valu leikatessa. Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi kuumalle tarjoiluvadille ja valele paistoastiaan jäänyt liemi päälle.

• Pidä huoneenlämmössä 2 tuntia. Työnnä paistomittari paistin vahvimpaan kohtaan. Kypsennä 150-asteisessa uunissa reilut kaksi tuntia. Valele kypsennyksen aikana useita kertoja. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää haluamaasi lukemaa. Liha on punertavaa, kun mittari näyttää 65-75 astetta. Täysin kypsää se on 82-asteisena. Peitä paisti alumiinifoliolla ja anna vetäytyä 10-15 minuuttia. Vasta sitten poista paistomittari.

On muuten hyvää – lampaan maku peittyy sopivasti kahvin aromiin.

Lampaanpaistin valmistamisesta saa todella mahtavaa taidettakin!  Sulata aina paisti rauhassa ja kunnolla jääkaapissa. Sitten huuhtele se hyvin juoksevalla vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Luullisen paistin leikkaat terävällä veitsellä luuttomaksi, luuttomaksi leikatun leikkaat yläpuolelta auki kalvoa myöten, joka päättyy putkiluun reikään. Näin sinulla on pöydällä kaikki paistit siististi  “levynä”:  sisäpaisti (murein ja kannattaa paistaa erikseen), kinnerpaisti (kaikkein jänteisin ja hankalin kypsytettävä), ulkopaisti sekä kulmapaisti. Näistä aineksista voit oikeastaan tehdä mitä vain, tällä kertaa siis lampaanpaisti-rullan.

Katso kuvia ja klikkaa ne isommiksi!  Niistä saat selville, miten temppu tehdään.

1. kokonainen sulatettu lampaanpaisti
2. paisti avattuna kalvoa myöten
3. vasemmalta alkaen sisäpaisti, kinnerpaisti, ulkopaisti  ja kulmapaisti

1. “rakennussarja” : paistit, valkosipulin kynnet ja kalastajanlankaa (sitomiseen)
2. valkosipulin kynnen palasia upotetaan viiltoihin
3. sisäpaisti saa jää yksikseen, muista paisteista tehdään rulla

1. paistit sidotaan rullaksi kalastajalangalla
2. valmis rulla
3. rulla sopivaan astiaan ja päälle runsaasti karkeaa suolaa

Valmiit tuotokset marinoitumassa kahvissa (keväinen metsä kuvastuu pinnasta)

Voihan sen lampaan näinkin valmistaa!

UUDET KUJEET PÄÄSIÄISENÄ 2010

Taas eksyin kaupan pakastealtaalle (tällä kertaa K-kaupan) ja ostin luuttoman Uuden-Seelannin lampaanpaistin. Hinta oli 4,95€/kg eli ei kovinkaan paljon. Paisti jääkaappiin sulamaan pariksi yöksi ja sitten keittiön tiskipöydälle käsittelyyn.

Affco on muuten uusiseelantilainen lihafirma, joka käsittelee vuosittain 150 ooo tonnia naudan-ja lampaanlihaa vuodessa, se on perustettu 1904  ja lihaa viedään 74 maahan, joten aika vakuuttavalta vaikuttaa. Ensimmäisenä tietysti avasin vacumpakkauksen ja valutin veden/veren pois ja huuhdoin paistin juoksevalla vedellä.

Tällä kertaa lampaani oli elänyt ja syönyt runsailla laitumilla ja rasvaa oli kertynyt myös pakaroille. Otin terävän veitsen ja  “siistin”  paistin turhasta rasvasta. Sitä kertyi noin 200g.

Paisti kannattaa avata. Se on vielä kiinni paistien välistä kalvoilla, koska luut on poistettu putkeen. Auki leikattuun paistiin on helppo leikatu pienen pieniä viiltoja ja laittaa niihin ohuita valkosipulisuikaleita. Sen jälkeen pinnalle voi ripotella karkeaa suolaa sopiva määrä.

Paisti sidotaan kokoon puuvillalangalla (kalastajanlanka). Pyöritetään lanka paistin ympäri poikittain ja kerran pari pitkittäin.

Lopuksi paisti laitetaan sopivalle lautaselle ja pinnalle hierotaan karkeaa suolaa. Sitten jääkaappiin suolautumaan. Illalla laitan tämän kahviin uimaan yöksi.